On olemassa kaksi erilaista, mutta toisaalta niin samanlaista.
Ei kumpikaan pahoja luonnostaan, suloisia, herkkiä;
sen ensimmäisen kanssa yhdes eloo vuos, tunteet mun syömmestäin' on juossut vaan ulos
Toinen syö minua silmillään, kun hän on se mitä mä kuvittelen, se jota mä tarvitsen
Pää heittää vuoristorataa, suunnilleen kahta sataa
Kerro mulle mitä tehdä?
..silti kadu en kumpaakaan..
niin erilaisia, pohjimmiltaan täysin samanlaisia
Selite:
joitakin sanoja lainattu eriartisteilta (aika paljonkin näköjää, heh :w),mutta ne kuvaavat tämän hetkisiä tilanteita tosi elämästä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kelaan, kelaan ja silti en keksi minäkään,että mitä pitäisi tehdä ;) hieno runo, pidin!