Hullujenhuone/Vihdoin vapaa

Tiedätkö, silloin kun mä makasin lepositeissä, tiedätkö, silleen lepäämässä.

Tiedätkö, silloin ku mä raivosin ja hajotin tavaroita ja hoitajat kävi muhun käsiksi.

Tiedätkö, mä taisin olla ihan vitun hajalla, tiedätkö, meistä kahdesta. 

Ne sanoi että mä oon hullu, että mä oon parantumaton tapaus. 

Ettei mulla oo toivoa, tiedätkö, et musta ei oo elämään.

Ne tarjos lääkkeitä jotka sumensi mun mielen, tiedätkö, silloon mä melkeen pääsin sua pakoon. 

Tiedätkö, kun mä tartuin uudestaan lasinsirpaleeseen ja viilsin syvään, tiedätkö, se johtui susta.


Tiedätkö, mut yks kaunis päivä jokin muuttui, mä  pysähdyin ja päätin selvitä.

Tiedätkö, terapeutti kuunteli mua, se sano et mullon traumoja, ne traumat on meistä.

Tiedätkö, se kaikki kumminkin kantoi hedelmää, tiedätkö, niinkuin puunoksa kasvattaa versoja. 

Tänään mä voin vihdoinki kertoa, tiedätkö, sulle ja kaikille, että mä oon vihdoin vapaa.

Tiedätkö, kaiken jälkeen mä seison omilla jaloillani, tiedätkö, tallaan omat polkuni ilman sua.

Kaiken jälkeen mä hengitän puhdasta ilmaa ja tiedätkö, mä lennän vapaana kuin taivaanlintu.

Enkä koskaan, koskaan palaa takas.