kirje

Runoilija Charlotte

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 20.11.2003

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

En pidä siitä, että
huudat ja syytät minua olemattomista asioista.
Tuntuu turhauttavalta, kun
et kuuntele miltä minusta tuntuu.
Ärsyttää, kun
et voi käyttäytyä kun aikuinen mies.
Haluan, että
jonain päivänä saataisiin asiat puhuttua.

Minusta on ikävää, kun
et et edes viitsi ymmärtää... ja
Olen surullinen siitä millä tavalla minut jätit.
Sekä olen loukkaantunut siitä, että et voi edes
yrittää nähdä asioita myös minun silmin, jolloin
ehkä ymmärtäisit minua paremmin.
Haluan että edes jonain päivänä
ymmärrät miltä minusta tuntuu.

Pelkään, että en nousekkaan
omille jaloilleni ja jään paikalleni.
En haluaisi menettää sinua,
vaikka tässä on jo niin käynytkin...
ja kaipaan jälleen viereesi.
Haluan sinut takaisin!

Minua nolottaa se, millä tavalla
tulin riehumaan meidän asuntoon...
ja olen pahoillani, että en silloin
kyennyt keskustelemaan kunnolla asioista.
Anteeksi, nyt olisin valmis.

Rakastan sitä tuoksua,
mikä paidassasi on... vaikka se alkaakin jo haihtua.
Kiitän sinua siitä, että näin millaista on olla
avoliitossa (eipähän tarvitse ihan heti uudelleen kokeilla uudelleen)
Tiedän, että sinäkin kaipaat vielä minua, vaikka et sitä näytäkkään...

Selite: 
omistettu ex avomiehelle...
Kategoria: 
 

Kommentit

kolme ekaa säkeistöä on mullekin juuri nyt erittäin ajankohtainen, kipeä asia :(

runossa välittyy välittämisen tunne aika aidosti. ei voi muuta sanoa kun voimii tai jatka matkaas :D

kamalansurullinen :´(

"Minusta on ikävää, kun
et et edes viitsi ymmärtää... ja
Olen surullinen siitä millä tavalla minut jätit." oli kaikkein surullisin kohta... :<

 

Käyttäjän kaikki runot