Minä vertaan sinua kaikkeen hänessä enkä voi sille mitään.
Minä pelkään sinussa samoja asioita joita pelkäsin aiemminkin.
Sinä et satuttaisi minua ikinä,en vain käsitä enkä ymmärrä sitä.
Minuun on jäänyt liikaa katkeruutta kaikesta.
Haluan olla onnellinen kanssasi,en vain ymmärrä kuinka se voisi olla millään tavalla mahdollista näin pian.
Anna anteeksi kipeät muistoni,anteeksi kiukkuni joka tulee kun kyyneleet eivät.
Anna anteeksi etten luota,mutta minä yritän niin hemmetin paljon sinun kansssasi ja minä pelkään että pelkoni rikkoisi tämän kaiken,sinä olet kuitenkin nyt se joka minut edes jollain tavalla saaa pysymään pystyssä.
Kyllä minä välitän,
minä vain pelkään niin paljon että muistot rajoittaa kaiken siihen tiettyyn pisteeseen jolloin ei olekaan enää mitään.
Entinen elämäni repi kaiken rikki.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aivan ihana, osaan samaistua tähän runoon, olen tuntenut nuo tunteet. Upea.
Kaunis runo.
Joskus on vain opittava luottamaan.