Ehkä kenelläkään ei ole aavistustakaan siitä miten repeilen aamusta iltaan ja kyyneleet eivät suostu kyläilemään silmissäni.
Jokainen päivä tuntuu päättymättömältä taistelulta kivun kanssa.
Minun voimani eivät riitä tähän,enkä tiedä uskallanko huutaa.
Kukaan ei huomannut sydämeni valahtavan pois rinnastani kun kaikki romahti,
katsoivat vaan että en edes tuntenut millään lailla yhtään mitään.
Haluaisin kertoa ajoista jolloin taistelun sijalla olivat hymyt,mutta en kestä edes ajatella sitä.
Miten voi olla mahdollista että yksi ihminen pystyy rikkomaan niin paljon niin vähällä aikaa?
En kaipaa,minä vihaan,vihaan niin paljon etten vihaltani pysty edes kipuani suremaan pois.
Selite:
Se tuhosi kaiken,koko elämän.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Rankkaa. Sydäntä särkee kun lukee tällaisia. Koskettava runo.