Lumoja

Ensin muutuin kylmemmäksi,
luulin että
yritän lumota sinut
ja en halunnut:
nytkö en enää voi hallita
aivoilla itseäni?

Sitten löysäsin liekaa
luulin että
yrität lumota minut
ja se oli riemastuttavaa,
sinä! kuvittele nyt,
sinun kaltaiseltasi mieheltä sellaista ei odottaisi

mutta sitten

luulin että luulet
että yritän lumota sinut
kun reagoin siihen, mitä sinä teet
et huomannut aloittaneesi
mikä tollo!
ja sinun pitäisi olla se nero
(ja aikuinen, muuten, mutta mitä siitä,
niinhän minunkin pitäisi?)

ja no, nyt,
turha yrittää enää mitään
sillä kasvoni ovat menneet
tai miten se sanotaan,
menetin kasvoni
ja sinähän yhä luulit, että
minä yritin lumota sinut, minä!

Luule vaan.