Rakkaani.

Mä löysin sut täältä kaunis.
Todellisuudesta jota nukuin painajaisiani ääneen huutaen.
Sinä joka saavuit maailmaani kuin lintu.
Lauloit kevään aurinkoa.
Liikehdit pois pimeiden aikojen varjot.
Toit mukanasi kauniin kukan joka minun mailtani oli kuollut.

Kukan jonka juuret ovat rakkaus, vartensa jatkuvuus ja terälehtensä ilo.
Sinun siipiesi alla oli tuuli joka puhalsi toivoa.
Sinua kantoi tuuli joka oli sinua kantanut halki menneisyyden myrskyn.
Kaikkein pimeimmän ja mustimman taivaan ja avaran takaa.

Sinä joka loistat aurinkoa tullessasi.
Olethan kuin lapsi ja luonto.
Sinun hengessäsi nousin, kurotin taivasta kohden.
Vapauden ja rakkauden armoa kohden.
Kaiken sen jonka sinä minulle annoit.

Sinä jonka kanssa lennän mukana tuulen kaiken taivaan, avaran, ajan taa.