Turhaan minä pidin niin tiukasti kiinni
vesiemme ääriviivoista.
Laineet aina kuitenkin tulivat,ja pärskyivät vaahtopäinä
kallioon,
mikä oli jo sileä paljaita jalkojani vasten.
Varoen tavoittelin sormillani tulevaisuutta ja toivoin sen pysyvän siinä
aallokosta huolimatta.
Varpaillani oli jo kylmä.
Minä olin meri sinun järvesi sisällä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Oikein hyvä runo