minunlaisiani
on tässä maailmassa
tuhansia, tuhahdat
ja minä en voi lopettaa
hymyilemistä sillä,
kuka meistä tosissaan
on mitenkään erilainen
aamuyön tummina tunteina
kun neitsytpolulla
kaikuu ainoastaan
minun korkojeni
kopina
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Mielikuvitus | tyhjä arpa | 1.4.2011 | 1 | Runo |
| Mielikuvitus | - | 19.11.2010 | 1 | Runo |
| Mielikuvitus | - | 19.11.2010 | 3 | Runo |
| Mielikuvitus | parvekkeella | 18.11.2010 | 4 | Runo |
| Mielikuvitus | teorioita | 18.11.2010 | 0 | Runo |
| Mielikuvitus | 3 minuuttia | 18.11.2010 | 0 | Runo |
| Mielikuvitus | - | 18.11.2010 | 0 | Runo |
| Mielikuvitus | muutama sana | 18.11.2010 | 0 | Runo |
| Mielikuvitus | muita | 18.11.2010 | 2 | Runo |
| Mielikuvitus | katu jää taakse | 18.11.2010 | 0 | Runo |
Kommentit
niin, minäkin täällä, sitä loputonta samaa, I mean: pidin!
niin, minäkin täällä, sitä loputonta samaa, I mean: pidin!
Vau, tämä on tosi hieno! "kuka meistä tosissaan on mitenkään erilainen", tosi upeasti sanottu. "Neitsytpolku" on myös hieno sana. Tykkäsin tästä runosta. Kerronta on tosi onnistunut.