Taas kaikki alkaa alusta. Oravanpyörä kiertää ympyrää. Hiljaa vuodet kuluu, tänne kuollaan, tänne synnytään, mut osa meist on tuomittu kuolemaan jo ennen syntymää.
Sääli, jos sun korttis ei kelpaa, osaas joudut tyytymään. Joka vuos taas yhes tulee tehtyy samat virheet uudelleen, mut tavote ois vaan saada joku kuunteleen, kun me kaikki yhdes valutaan kohti varmaa kuolemaa ja ihmetellään huomenna, miks virta vei sut niin nuorena.
Mikä vie sun pientä päätäs, mist saat kaiken voiman elämääs? Joskus se liekki viel sammuu.
Sydämet jäätyy, joku odottaa, mut kukaan ei jaksa vastaa, kunnes iskee mukaan vahuus ja kaikki päättyy.
Kun osa on pelkkii luuloja, ihmisii niin kuuroja, jotka kulkee tietään kuulematta avunhuutoja. Sulkee ikkunansa ja sit viimein yksin kuollessa, totee miten kaikki olikin niin hyvin suomessa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
