Näinä kylminä öinä,
kuvittelen painautuvani sinuun,
mutta halaankin vain tyynyä.
Nukahdan.
Herään suruun,
keitän aamukahvin,
jos päiväsaikaa aamuksi saan kutsua,
teen samat askareet uudelleen ja uudelleen.
Kuulen laulun särkyneestä sydämmestä.
Olenko taas tässä tilanteessa?
Onko tälle pelastusta?
Rohkaisen itseni,
luotan siihen,
että kaikki tulee kääntymään parhain päin,
teen minkä täytyykin,
elän elämääni pelkäen,
että sinä häviät.
Ahdistun,
en halua että unohdat meitä kahta
niin puhdasta ja täydellistä.
Pelkään,
että viet sormuksen sormestani.
Selite:
Pelkotiloja, vihan tunteita. Rakkauden palasia palapelissä, jonka voi vielä kasata.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
