Jossakin olit sinä
niissä päivissä silloin
kun kuljin hiekka jalkojeni alla
ja pujotin käteni
ohikulkevien ihmisten varjoihin
Minä en itkenyt
vaikka huomasin viikkojen kuluneen
enkä enää tiennyt
kuka joi kanssasi viiniä
tai kulki keittiössäsi paljain varpain
Kun sain painaa
otsan viileää ikkunaa vasten
näin kaupungin ja sen ylikin
kuulin itseni
enkä enää tiennyt
mitä kaipasin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todella kaunis runo. Kosketti minua paljon.. en minä enää tiedä, mitä haluan.
kaunista kerrontaa. paljon hyviä ja jotenkin elokuvamaisia välähdyksiä tässä runossa. pidän.