En ymmärrä miten saatoin sinuun rakastua,
antaa itseni tarrautua, olla sokea,
antaen kaiken muun unohtua.
Miten minä saatoinkaan uskoa,
sun naurettavia valheita?
Väitteitä siitä, kuinka rakastat,
etkä koskaan tahtois erota.
Samaan aikaan toisaalla,
sä panet jotain saatanan valasta,
etkä aio katua, saati myöntää tekojas.
Kerrot lisää satujas ja luulet et mä uskon.
Kuulen kyllä sanoja, rakkaudesta ja tulevaisuudesta,
mutten näesusta muuta, kuin kyyn eleitä
ja mun kasvoilla virtaa taas kyyneleitä.
Kerro mulle!
Kerro mulle, miten tää homma toimii?
Miten voit tulla aamuisin kotiin?
Miten vitussa toi homma toimii?
Miten rakastaan voi loukata ilman,
et omatunto käskee kotiin?
Sä pyydät anteeksi sen sadannen kerran,
lupaat taas tää oli viimeinen kerta.
Sanot sen, kuin miljoona kertaa aiemmin,
ja luulet et kaikki jatkuis, niin kuin ennenkin.
Mä halusin antaa anteeksi,
silti aina iltaisin makaan yksin vuoteessa,
sun tarjoillessa kylmää olutta,
niille kavereilles, tuleville panoille
ja joillekin muille sioille.
Kerro mulle!
Kerro mulle, miten tää homma toimii?
Miten voit tulla aamuisin kotiin?
Miten vitussa toi homma toimii?
Miten rakastaan voi loukata ilman,
et omatunto käskee kotiin?
Kerro mulle...?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
