Mummi

Oli elokuun sateinen ilta,
kun tulin tapaamaan sinua viimeisen kerran.
Sinä nukuit, en tohtinut herättää,
vaikka hoitaja kertoi, et jaksaisi enää elämää.
Kauniit kasvosi kalvenneina, ryppyisinä vanhenneina,
tummat hiuksesi valtoimenaan,
vasten sairaalaan valkeaa.
Voi miksi elämä on niin ankeaa?

Kyynelsilmin sinua katselin ja vahvuuttasi ajattelin.
Nyt olit vain varjo entisestä,
mutta sehän on merkki eletystä elämästä.

Kului vain kaksi päivää siitä ja sinä lähdit pois,
sille viimeiselle matkalle, jolle mukaasi tulla en vois.
Aurinko paistoi ja linnut lauloivat,
ulkona pienet lapset nauroivat.
Ei päivää parempaa valita vois,
hetkelle jona mummini nukkui pois.
Nyt, kun isäsi nimipäiväkin ois,
on hyvä kesän mukana kuolla pois.

On ikävä suuri ja suru suunnaton.
Silti tiedän, sinun nyt parempi olla on.
Olet nyt paikassa paremmassa,
pilvenreunalla meitä katselemassa.
Jälkeesi jätit muistoja ja oppeja monta,
ei elämä ehkä olekaan niin onnetonta.
Sydämessäin olet nyt ja ainiaan, ei mummi ole poissa,
niin kauan, kuin häntä muistetaan.

Lepää rauhassa mummi kulta,
ei sinun tarvitse kantaa minusta huolta.
Minä pärjään kyllä elämässä,
kun tiedän, että olet minun sydämessä.