Silloin keväällä piikkilanka-aitaan takertui totuuksia
ne olivat karkumatkalla
kohti purppurapilven ympäröimää laaksoa
Rannalla kuuntelit meren kohinaa
kukka korvasi takana
hymyhelmiä huulilla
Pelkäsin sinun rikkoutuvan
säröt silmiesi alla kertoivat enemmän
kuin ne kolmetoista kiellettyä aavistusta
Jokainen hopeanhohtoinen perhonen
tahtoi viedä mukanaan toivottomuuden
Ajattelit liikaa, etkä saanut nukutuksi
unet näkivät kuunvaloon kahlitut kaipauskiteet
Niila, vesiputoukset suutelevat vain sinua
Selite:
Sitten voin rakastaa siut ricci.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo, laitoin suosikkeihin :)
Todella kaunis on.
päätyypä tämä runo minukin suosikkeihini :)
mutta täytyy mainita eräs pikkuinen häiritsevä seikka tästä: AIVAN MAHTAVA,UPEA,HIENO JA SYKÄHDYTTÄVÄ!
siis...todella häiritsee kun en itse osaa :]