Tähtisumu

Runoilija Jälkeesi jäänyt

mies
Julkaistu:
8
Liittynyt: 26.3.2018
Viimeksi paikalla: 16.6.2019 22:31

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 
Nämä voimat ovat kataklysmisiä.
Purppuran värinen taivas.
Maailmat ovat tulossa tiensä päähän.

Ja sinä.

Sinulla on taito pysäyttää aika.
Minulla on kädet ohimoillani.
Olen kuin Edvard Munch:in Huuto.
Kyyneleillä ja kultalonkerolla sotkettuna.

Keskellä alkua,
kultareunustetun järven rannalla,
tulen osaksi sinua.
Kannan maailmaa kanssasi.
Laituri kelluu ajassa.
Tähdet sataa päällemme.
Aallot puhaltelee saippuakuplia.
Tuuli laulaa rantakaislikosta Juicea.
Silmistämme valuu universumeita,
ja kuohuviiniä.
Kokonaisia ihmiselämiä virtaa ohi.
Tulipää suhahtaa osuessaan laavaan.
Hetken pidän kädestäsi kiinni.
Kaikki muuttuu hieman merkityksellisemmäksi.
Osoitat taivaalle. Yksi pyrstötähti lisää.
Mutta kaikki on verhoiltu
tähän harmaaseen tähtisumuun,
joka estää minua näkemästä.
Käännyt minuun päin, ja kuiskaat..

Avaan silmäni.

Realiteetit iskee päälle.
Taas uusi aamu.
Istahdan parvekkeelle karuselliini.
Sytytän savukkeen ajatuksen voimalla,
ja mietin:
Sä olet nykyää missä oletkin.
Ja se on ihan ok.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Muutoin hyvä, mutta savuke kannattaa dumpata, lopullisesti.
-istahdan parvekkeelle karuselliini, pidin kovasti. lisäksi runokielesi on hyvin soljuvaa, taitaa mennä suosittelu osioon!*
Hienoa että pidit. Halusin vihjata tällä karusellilla ja savukkeen sytyttämisellä ajatuksen voimalla, että en vieläkään ole välttämättä todellisuudessa, joten sekään että "Sä olet nykyää missä oletkin. Ja se on ihan ok." niin ei välttämättä ole sekään totta. En tiedä tuleeko se rivien välistä tarpeeksi selvästi esille, mutta ei kaiken pidä aina olla niin ilmiselvää. Kiitokset kommentistasi.

ehkä on olemassa monenlaisia olemisen tasoja ja todellisuuksia, joihin meillä viellä täällä elävillä ole edes

pääsyä, itse pidin parvekeviittauksesta, koska se minulla kesäisin kuin toinen koti".

 

Käyttäjän kaikki runot