Mieleni syövereissä

Mieleni sarastuu
Ajatukseni kirkastuu
Raivo lakastuu
Sydämeni ihastuu

Mielessäni sarastaa kevät
Vaik´sää on melankolinen lumiaavikko
Kaivan esiin onneni sepän
Carpe diem! hyvästi melankolinen aatos

En stressaa tulevaa
En haikaile historiaan
Elän tässä ja vain tässä hetkessä
Kaikki kliseet tuntuu niin todelta, epäilemättä

Mitä nään nyt?
Neljän seinän sisällä
Seinät huutaa kaipuuta
Tahdon vain kauas pois kävellä
Tuntea jotain aivan muuta
Ikkunan vierellä
Katson tähtiä ja kuuta
Voi kosmos, kun vaikutan pieneltä

Kaikki asiat sulautuu yhteen
Näen kuinka kaikki vaikuttaa kaikkeen
Olen vain kuolevainen alla tähtien
Se osuu suoraan kipu pisteeseen

Olen ihminen jättämässä mailmaan jälkeään
Pelkojen ja himojen kahlitsema
Niitä jokainen seuraa tietämättään
Vapaa ei koskaan, oman itsensä vanki
Kun ei osaa luopua ylpeydestään