siristelee, yksinäinen silmä
yksinkö kuu haukottelee
yksinkö kuu haukottelee
suutelit syvälle minut ylittävän vuoren tunneliin
pudotit peitinliinat, varastelit aina valoa
katselin, olimme pieniä, mutristaja
nyt tulevaisuus soi meihin himmeät kivet
koralleja sanoit ja taitoit kymmenen hyväilijän hapset sikkuralle
nuo taitavat siveltimet jo lapsena maalasi tauluihin elämän
henkäisit, timanteissa ole kirkkautta ei välkettä
kunnes suotuisat kiistämättömät kohtalot kytkeytyvät
nousit kuin joki lainehtivin vesin
loisteesi peitti kiven helmat
astelit kallioiden lävitse
jännitit jouseesi janoavaa nuolta
mitä huominen kuuluu minulle sanoin
sen kaiku muistoihin
muotoilit kouraasi käen pesän, sanoit
vuorissa luja ote
välillä elämä
vesilähteellä syntymä
ole rohkea ja luja ikuinen maan alainen
lennä kuin muna, valo kuorittaa linnun taivaalla
maata et voi hallita, ohjaa tulevaa
avasit pesän
kaksitoista koditonta lennähtäjää
olimme lapsina orpoja
pelkäsimmekö silloin
unelmassa nätti, söpö, savissa
muovasit vuorikauriin
pieniä sinussa reikiä painottomuuden tilassa, minua peippailivat
tunsin ne unissa, ilmaa helpottavina henkinä
olin kakara, saven vuorikauriin juoksua vuorelle arkailin
maan sotilas, taivaan vaunun ratsu prinssi
sinun helootiksi halusin.
väritit
huulet untuva hellyyden
hiukset prinsessani kunnia Diadeemin
sormet varpaat kynnet
totuuden vaeltajat
hyvyyden hengen työntekijät
tummiksi
miksi
tuleentui kirsikankivi
muodot, aromit, hedelmät,
sinulle prinssini
tummuuteni huutoni
valoa
sinun
rukoilin
ei hän nähnyt, ethän nähnyt?
musta ei häikäise eihän?
niin en enää lapsi, itkin
miksi?
muodot, aromit, hedelmät,
sinulle prinssini
tummuuteni huutoni
valoa
sinun
rukoilin
ei hän nähnyt, ethän nähnyt?
musta ei häikäise eihän?
niin en enää lapsi, itkin
miksi?
musta raatelee silmät kuin leijona lampaan
sokealle, hännäkäs puusta lemmen loihti
silmiin uusiin ainutlaatuisen ilon
oi olin niin onnellinen
lohduttajana paholainen
rakastajana riivaaja
metsään yö
riutuvat siemenet
ymmärrätkö kainon sielun nainen
tunteeni kaksitoista silmänräpäystä
eivät koskaan sanoneet aamen
pimeys, synkkyyteenkö yhtyy?
ymmärrän, imin aamusi
olin kuollut, ilman valoasi
tulit kuin tammi verso ytimeen
kovaksi lujaksi sitkeäksi
itsekäs olin, halusin elää
enemmän elää kuin kuihtua pimeässä
enemmän kuin ensimmäiset päivät
mikään puu ei luovuta tätä hedelmää
löysin ikuisen päivän
kirsikkapuu kukkii sinun juurista
oksilla tuoksuu kevät
satapäiset mehiläiset himoitsevat emejä
meden kielet kiimasta kosteana
sotilaina nöyrinä kumartuvat lähteelle
minusta tuli Jumalatar
maljani se ei koskaan läikkynyt
odotin ikuisesti huomaavaisia huuliasi
mutta katso
pettäjä
kuolemaa kumartava
on miehen rakkaudessa
elämän pelko
olin kuollut, ilman valoasi
tulit kuin tammi verso ytimeen
kovaksi lujaksi sitkeäksi
itsekäs olin, halusin elää
enemmän elää kuin kuihtua pimeässä
enemmän kuin ensimmäiset päivät
mikään puu ei luovuta tätä hedelmää
löysin ikuisen päivän
kirsikkapuu kukkii sinun juurista
oksilla tuoksuu kevät
satapäiset mehiläiset himoitsevat emejä
meden kielet kiimasta kosteana
sotilaina nöyrinä kumartuvat lähteelle
minusta tuli Jumalatar
maljani se ei koskaan läikkynyt
odotin ikuisesti huomaavaisia huuliasi
mutta katso
pettäjä
kuolemaa kumartava
on miehen rakkaudessa
elämän pelko
tulen huulet huutavat happea
himokas kieli lipoo lopulta tuhkaa
meren vedestä
kultaiset kalat hengähtelevät ilman
kuluuko vesi Hemera?
nousuvedessä kyyneleeni
pelossa taitoin pimeän niskan valollasi
lempiä, lämpimämpi lempeämpi olen
aamusta kastan kasvoni kyyneliisi,
suudelmin nautin merestä ikuiset pisarasi
en näe sinua silti tunnen silmäsi tunteet
nuo kylmät, kuumat, sytyttävät, väristävät, viilentävät
niiden luvalla puut kukkivat, riisuvat
pukeutuvat kivet timanteiksi
lempiä, lämpimämpi lempeämpi olen
aamusta kastan kasvoni kyyneliisi,
suudelmin nautin merestä ikuiset pisarasi
en näe sinua silti tunnen silmäsi tunteet
nuo kylmät, kuumat, sytyttävät, väristävät, viilentävät
niiden luvalla puut kukkivat, riisuvat
pukeutuvat kivet timanteiksi
sydän haavat nöyryys nuolee
anteeksiannoilla arpeutuvat
Rakas Hemera, elät ikuisesti unissani
olet ensimmäinen aina lopullisista viimeinen
neitsyt
mies joka antaa sydämen
mutta ei vaadi palkkiota
on uskollisista uskollisin
pettäjien vihaama
hyvästi rakkaani
ikuinen muistoni
mutta ei vaadi palkkiota
on uskollisista uskollisin
pettäjien vihaama
hyvästi rakkaani
ikuinen muistoni
Selite:
Kertomus ensirakkaudesta
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
Sivut