Olinko kuunnellut edellisenä yönä, olinko kuullut en tiennyt,
pullon himokkaan houkuttelevaa huulten kirkuvaa suudelmaa.
Sillä olin roikkunut unessa, kuin alaston rukkanen pyykkinarulla.
Auringolle löytyi jalat, se katsoi kuin kissan varjoa pelkäävä metsähiiri,
hetken ruokakupin kamaralla.
Silloin kuu kehräsi vaaleat rinnat paljaaksi, tuhistivat nuo puuteri maitoa pulleina.
Odotin noustua kuin tiinu lehmä, uskollisena kuin nimetön kahle.
Eväät istuivat selässäni, ajan ennen lentojaan.
Vihdoin päälleni kasvoi taivaan tuliparta,
oli se kuin sadun vettä, viisaan velkaa,
väreili nyt ämmä ja kaksi Aatamia
pullon himokkaan houkuttelevaa huulten kirkuvaa suudelmaa.
Sillä olin roikkunut unessa, kuin alaston rukkanen pyykkinarulla.
Auringolle löytyi jalat, se katsoi kuin kissan varjoa pelkäävä metsähiiri,
hetken ruokakupin kamaralla.
Silloin kuu kehräsi vaaleat rinnat paljaaksi, tuhistivat nuo puuteri maitoa pulleina.
Odotin noustua kuin tiinu lehmä, uskollisena kuin nimetön kahle.
Eväät istuivat selässäni, ajan ennen lentojaan.
Vihdoin päälleni kasvoi taivaan tuliparta,
oli se kuin sadun vettä, viisaan velkaa,
väreili nyt ämmä ja kaksi Aatamia
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




Kommentit
elämää palava parta ei luo todellisuutta, ei valhetta, mutta antaa aavistuksen tunteiden ja toiveiden pakonomaisesta voimasta, otteesta, josta voi olla mahdoton irrottautua
Sivut