jokainen meistä yrittää joskus olla joku toinen, mutta olla itselle se ensimmäinen läheinen.
Halmeen neidon juovuttaviin valheisiin
suorite kylmiini pettäviin rakkaan suudelmiin
totuuteen hakeutuvat unelmat
kuljemme kuin sokeat pimeässä nähden valoa oikeassa sydämessä
kevät jättää aina minut kuin jää saattaa järven, joille meren syönnille
silti aina haluan vuoksesi vuoteni
kun kaikki hajoaa käsiisi,
etkä enää mahdu elämääsi
sulkeudut öihisi
silloin olen kosketus, juonut
sadetta, pilveä, lunta, metsän varjoja, vartaloasi
tuo tuleva aamusi, kaste, se sinua hyväilevä kosteus.
katsos kun maailmassa ei ole mitään muuta iloa, kuin olla onnellinen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit