uniunia livistäviä

Runoilija miesvaalea

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> miesvaalea kuva
mies
Julkaistu:
527
Liittynyt: 17.1.2018
Viimeksi paikalla: 27.1.2026 23:18

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

kelle kuullunkaan kun olen hiljaa 





 
 
ikkuna oli ampaissut läpi ladon
sieltä katsoi harmaaksi luutunnut valo
jätti jäljen kampaukseen ja kaulaan
 
vesien syvien yllä sahasi
uljaat haikaran kulmat
 
ruusuportilla mansikkamaan,
punaista lankaa naulattiin hymykuoppiin
 
yhdestä tulee kaksi
ja kahdesta yhteinen neliapila
mutta sinä kuulut kuuleville
elämän ääni
 
sen sinä sanoit
saa sitä itkeä
tuskin se kastelee Kirkon
 
oletus

Kommentit

-poikkitaiteellista picassoa, runomutoon, lentävät lehmät ja voikukan hahtuvat tuuleen!
kesä on ihmeiden aikaa kukatkin opettelevat lentämään

kun olin yöllä melomassa vastaan ui matkustaja ja kaksi ratsua
yksi hirnui ja onneksi vain kaksi puhui
sen mitä sanoivat en kerro mutta hymyilytti meitä

sukeutui yöstä runo

Kiitos kommentistasi

kun ravaan taidenäyttelyissä
saan tästä runostasi 
sellaiset kiksit
kuin nykytaidenäyttelystä usein

huikea
voi kiitos, nyt olen kyllä otettu
Kiitos

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot