Rakkaudessa
rakastan,
pyristellen.
Rajaton tukeni tarpoo
rinnallani,
ikuisena.
Miten olenkaan outo
omituinen
onnessani.
Tuuliviiri sydämeni
repien rikkoo
kaikkeuttamme.
Hiljaa
hiipien hyräilee
heikkouteni.
Selite:
Ihminen on joskus niin vieras itsellensä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tulee surullinen olo kun tätä lukee..
oivasti kirjoitettu koska tähän pystyy eläytymään.
kauniisti kirjoitettu
Punateksti kruunaa, näin on, näin on. *nyökyttää* Hieno runo. Oikein hyvää syntymäpäivää -perässä tullaan.