Joskus minusta tuntuu kuin
Eläisin elämää jota ei voi elämäksi kutsua
Joskus en edes tunne itseäni ihmiseksi
Jokainen päivä on kuin kävelisi
Elämän ja kuoleman rajamailla
Mutta jokin minussa vain pitää minut menossa
Jokin maaginen, jokin voimakas
Jokin erityinen, jokin ihmeellinen
Kantaa minut läpi raskaiden päivien ja pelontäyteisten öiden
Antaa minun herätä kullankirkkaaseen auringonnouseen
Antaa minun nukahtaa pimeyden syleilyyn
Antaa minun kokea ihmeitä, nähdä auringon nousevan ja kuun kasvavan
Nähdä ruusun kukkivan nokkosvainiossa
Nähdä sateella sateenkaaren
Ja tuhansien tähtien loistavan pimeimmässä yössä
Selite:
Elämä on laiffia.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niinpä, mikä se on joka auttaa vaikeuksienkin kohdatessa jaksamaan.