Kevättuuli

Kun astun ulos

Tuuli puhaltaa kasvoilleni

Kylmyys 

viistää
suoraan syvälle sieluun asti
repii rikki sydämen

haavoille

aurinko paistaa utuisen pilviverhon takaa

ei se lämmitä.

piirrän sydämen sillan kaiteen  lumeen

tuuli puhaltaa sen pois


Sinne meni

rakkaus

unelmat 

haaveet

elämä


lunta sataa. 

sydän itkee 

Hiutaleita..

jostain  kaukaa tuuli ujeltaa ajatuksiin

turhautumisen tunne.

potkin lumi kalikkaa edessäni 

ajatukset valtaa sydämen


tuska tulee syvälle

lähelle

iholle.

ahdistaa 

mitä ees teen elämässä

se on sarja menetyksiä

pettymyksiä

menetettyjä

laivoja jotka  ei päässyt satamaan asti

Jotka vain jäi karille

yksi toisensa jälkeeen

Siellä he ovat uponneena edelleen


tekisin mitä vaan jos saisin tän kirotun tuskan

sisältäni.


ettekö te ihmiset
kuule
näe
välitä

ihan sama

olkaa pois.

olkaa kaukana

en mää tarvi ketään

selvitäkseni läpi elämän myrskyjen ja kolhujen

en mää tarvi teitä satuttaan. 

vaikka toisinaan toivonkin että aurinko paistais

sulattais jään.

ihmismielten sydämet

jäätä .


patoan tunteeni kaikki


jäädytän haaveet


en tunne


en tunne enää ikinä


säilytän jäätyneen sydämen täynnä tunteita


älkää kukaan ikinä sulattako sitä.

sillä en kestä sen murtumista 

kukaan koskaan
ikinä ei pysty rakastamaan sitä ehjäksi

luottavaiseksi ihmisiin.

itkee vaan hiljaa itsekseen menetettyjä mahdollisuuksia


huutaa tyhjyyttään loputtomaan tyhjyyteen

pohjattomaan mereen


pimeimpään onkaloon 

Jonne ei löydä valon lapsi ehjänä

särkyneen sydämen särkynein pala viiltää rikki ehjänkin sydämen


Sydän on silti kotona.

se ei vaan kuule ensimmäistä koputusta

eikä välttämättä vielä toistakaan.

se vaatii kärsivällisyyttä

sen ovessa lukeee:

i'm broken