22.s isänpäivä
Isänpäivä💔
Jo 22 kertaa tuo sana.
Tuo päivä
Lippu salossa
Ja ihmisten kertomukset
Isänpäivä
☕🎂
Kakkukahveista
Mainokset "muista isää"
On saanu mielen ahdistumaan.
Ja vihan nousemaan.
"Miksi tämmöstä päivää pitää korostaa
Kun kaikilla ei oo isää
Ensimäinen isänpäivä
2005
Ysiluokalla
Luokkalaiset puhu isänpäivä korteista/lahjoista
Minä mietin: " käydäänköhän haudalla, sytyttämässä kynttilä"
Toinen isänpäivä 2006. Taas kaverit ympärillä mietti
Että miten muistaa isää.
Minä mietin. Ehkä mää käyn taas haudalla.
Ja kolmas ja neljäs ja viides isänpäivä...
kuudes isänpäivä 2010
Kirjotin isästä.. itkin ja kirjotin ja itkin ja kirjotin
Muistot tulvi mieleen.
Oli yhdeksäs isänpäivä ilman isää 2013
Kun terapeuttini käski kirjoittaa isälle kirjeen. Ja lukea sen sitten ääneen
40 sivua tuli tekstiä.. itkin.. kirjotin.. itkin.. kirjotin😭📝😰📝😭📝😭📝😭📝😭📝😭
Kunnes olin kertonut kaiken.. siitä kun lapsena leikittiin
Hiekkalaatikolla "tehtaansetää"
Kuinka isän sito mun luistimennauhat ku olin lähössä luisteleen
Kuinka isä oli vastassa kun tulin koulusta
Kyseli koulupäivästä..
Kuinka isän kanssa hiihdettiin pitkiä lenkkejä
Ja pelattiin sulkapalloo takapihalla
Ja korttipelejä.
Kuinka istuin potkukelkan kyydissä kun isä työnsi.
Kuinka aina menin isän viereen kun tarvin lohtua.
Kun isä kuunteli puolenpäivän uutiset "kahentoista lyönnit ja mietelauseen" ja merisään
Istui lukulasit nenällä lukemassa
Aamulehtee tai Lapin Kansaa.
Kuinka isä piti "markan hautajaisia" eikä tullu kattoo ilotulitusta.
Kuinka isä joulun alla lauloi "näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen taas jeesus lapsi syntyi uudelleen"
Isä antoi neuvon "usko omaan tekemiseen ei saa horjua"
Ja kuinka kerroin kun olin kiitollinen että isä jaksoi mun kassa pelata, leikkiä, hiihtää. Ja kuinka isän lähellä sai aina olla. Ei häätänyt pois.
Kuinka oli kiva tulla koulusta, kun isä oli kävellyt vastaan.
Ja joskus lähti myös saattaan kouluun
Kun matkalla kävi kaupassa.
kerroin kuinka mulla oli ikävä.
En päässy kertomaan elämästä
Nuoruudesta. Koulusta.
Ei ollu isä rippijuhlissa.
Ei peruskoulun päättäjäisissä
Ei näyny kun musta tuli täysikänen
Ei juhlinu kun sain ajokortin. Ei ehtiny näkee ku täytin 20 vuotta
En pässyt kertomaan isälle mistään saavutuksista.
Joista hän varmasti ois ollu ylpee.
Muutosta Nekalan puutaloon,
Joka oli samana vuonna rakennettu ku isä oli syntyny.
Kaikki ne vuodet sielä..
Kun hyppäsin Benji-hypyn 2011
Kuinka lauloin soolo-säkeistön
Täydessä Kalevan kirkossa
2012 joululaulu illassa
"Liekin niin häilyvän tuo hauta rakkaimman hetkeksi saa"
Ja kuinka 2004 syksy. Isän viimenen syksy. Oli kaunis..arboretumin syksy. Isä heitteli lehtiä mun ja siskojen päälle ja nauroi. Kivun keskeltä. Ikään kuin aavistaen tuon hetken olevan viimeinen yhteinen muisto. Talletin tuon hetken sydämen muistikirjaan.
2004 joulu. Isän viimenen joulu.
2005. Raskas vuosi.
Koulua ja isän kattomista sairaalassa.. kunnes tuo kammottavan hiljanen aamu koitti. Hiljaisuus. Jonka kuulen vieläkin.
Siskon lapsen sanat:
"Pappa on kuollu"
Juhannus aatto
Kesä.. keskikesä
Lippu puolitangossa. Kesken kauneimman kesän.
Juhlan..ja isää ei enää ollu..
Kenelle mää nyt kerron kaikki salaisuudet.
Kenelle huolet?
Kenen kanssa nauran? Nautin vuodenajoista?
Syksyt... Enää pelkkiä kuihtuneita surun lehtiä
Kaikessa kauneudesaaan..
Talvi pakkaset.. kuka jakaa mun kaa tän, kun on pakkasta niin että posket punottaa
Kesä.. ei kesää enää.. ei yhteisiä kesän pallopelejä. Leikkejä.
Ei kevään ekaa auringondädettä ja leskenlehtiä.
Ei vuodenajatkaan enää merkkaa mitään.
Mutta luonto. Se oli mun turvapaikka. Satama. Sinne mää aina menin. Kerroin metsälle huoleni, ahdistuksenu, suruni.
Puut kuunteli. Ei tuominnu.
Sitten kun muutin Sieviin takasin. Sitäkään ei isä ehtinyt näkemään.
Ei sitä kun tutustuin Joniin.
Ei häitä. Ei näitä kaikkia vuosia..
Noh. Kohta on isänpäivä
"Liekin niin häilyvän tuo hauta rakkaimman hetkeksi saa"
Jo 22: nnen kerran.. ja joulu saapuu..
Laitan kuulumaan Vesa-Matti Loirin
"On jouluyö sen hiljaisuutta yksin kuuntelen"
Ja lähetän isä sulle terveisiä sinne korkeelle☁️
Jo 22 kertaa tuo sana.
Tuo päivä
Lippu salossa
Ja ihmisten kertomukset
Isänpäivä
☕🎂
Kakkukahveista
Mainokset "muista isää"
On saanu mielen ahdistumaan.
Ja vihan nousemaan.
"Miksi tämmöstä päivää pitää korostaa
Kun kaikilla ei oo isää
Ensimäinen isänpäivä
2005
Ysiluokalla
Luokkalaiset puhu isänpäivä korteista/lahjoista
Minä mietin: " käydäänköhän haudalla, sytyttämässä kynttilä"
Toinen isänpäivä 2006. Taas kaverit ympärillä mietti
Että miten muistaa isää.
Minä mietin. Ehkä mää käyn taas haudalla.
Ja kolmas ja neljäs ja viides isänpäivä...
kuudes isänpäivä 2010
Kirjotin isästä.. itkin ja kirjotin ja itkin ja kirjotin
Muistot tulvi mieleen.
Oli yhdeksäs isänpäivä ilman isää 2013
Kun terapeuttini käski kirjoittaa isälle kirjeen. Ja lukea sen sitten ääneen
40 sivua tuli tekstiä.. itkin.. kirjotin.. itkin.. kirjotin😭📝😰📝😭📝😭📝😭📝😭📝😭
Kunnes olin kertonut kaiken.. siitä kun lapsena leikittiin
Hiekkalaatikolla "tehtaansetää"
Kuinka isän sito mun luistimennauhat ku olin lähössä luisteleen
Kuinka isä oli vastassa kun tulin koulusta
Kyseli koulupäivästä..
Kuinka isän kanssa hiihdettiin pitkiä lenkkejä
Ja pelattiin sulkapalloo takapihalla
Ja korttipelejä.
Kuinka istuin potkukelkan kyydissä kun isä työnsi.
Kuinka aina menin isän viereen kun tarvin lohtua.
Kun isä kuunteli puolenpäivän uutiset "kahentoista lyönnit ja mietelauseen" ja merisään
Istui lukulasit nenällä lukemassa
Aamulehtee tai Lapin Kansaa.
Kuinka isä piti "markan hautajaisia" eikä tullu kattoo ilotulitusta.
Kuinka isä joulun alla lauloi "näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen taas jeesus lapsi syntyi uudelleen"
Isä antoi neuvon "usko omaan tekemiseen ei saa horjua"
Ja kuinka kerroin kun olin kiitollinen että isä jaksoi mun kassa pelata, leikkiä, hiihtää. Ja kuinka isän lähellä sai aina olla. Ei häätänyt pois.
Kuinka oli kiva tulla koulusta, kun isä oli kävellyt vastaan.
Ja joskus lähti myös saattaan kouluun
Kun matkalla kävi kaupassa.
kerroin kuinka mulla oli ikävä.
En päässy kertomaan elämästä
Nuoruudesta. Koulusta.
Ei ollu isä rippijuhlissa.
Ei peruskoulun päättäjäisissä
Ei näyny kun musta tuli täysikänen
Ei juhlinu kun sain ajokortin. Ei ehtiny näkee ku täytin 20 vuotta
En pässyt kertomaan isälle mistään saavutuksista.
Joista hän varmasti ois ollu ylpee.
Muutosta Nekalan puutaloon,
Joka oli samana vuonna rakennettu ku isä oli syntyny.
Kaikki ne vuodet sielä..
Kun hyppäsin Benji-hypyn 2011
Kuinka lauloin soolo-säkeistön
Täydessä Kalevan kirkossa
2012 joululaulu illassa
"Liekin niin häilyvän tuo hauta rakkaimman hetkeksi saa"
Ja kuinka 2004 syksy. Isän viimenen syksy. Oli kaunis..arboretumin syksy. Isä heitteli lehtiä mun ja siskojen päälle ja nauroi. Kivun keskeltä. Ikään kuin aavistaen tuon hetken olevan viimeinen yhteinen muisto. Talletin tuon hetken sydämen muistikirjaan.
2004 joulu. Isän viimenen joulu.
2005. Raskas vuosi.
Koulua ja isän kattomista sairaalassa.. kunnes tuo kammottavan hiljanen aamu koitti. Hiljaisuus. Jonka kuulen vieläkin.
Siskon lapsen sanat:
"Pappa on kuollu"
Juhannus aatto
Kesä.. keskikesä
Lippu puolitangossa. Kesken kauneimman kesän.
Juhlan..ja isää ei enää ollu..
Kenelle mää nyt kerron kaikki salaisuudet.
Kenelle huolet?
Kenen kanssa nauran? Nautin vuodenajoista?
Syksyt... Enää pelkkiä kuihtuneita surun lehtiä
Kaikessa kauneudesaaan..
Talvi pakkaset.. kuka jakaa mun kaa tän, kun on pakkasta niin että posket punottaa
Kesä.. ei kesää enää.. ei yhteisiä kesän pallopelejä. Leikkejä.
Ei kevään ekaa auringondädettä ja leskenlehtiä.
Ei vuodenajatkaan enää merkkaa mitään.
Mutta luonto. Se oli mun turvapaikka. Satama. Sinne mää aina menin. Kerroin metsälle huoleni, ahdistuksenu, suruni.
Puut kuunteli. Ei tuominnu.
Sitten kun muutin Sieviin takasin. Sitäkään ei isä ehtinyt näkemään.
Ei sitä kun tutustuin Joniin.
Ei häitä. Ei näitä kaikkia vuosia..
Noh. Kohta on isänpäivä
"Liekin niin häilyvän tuo hauta rakkaimman hetkeksi saa"
Jo 22: nnen kerran.. ja joulu saapuu..
Laitan kuulumaan Vesa-Matti Loirin
"On jouluyö sen hiljaisuutta yksin kuuntelen"
Ja lähetän isä sulle terveisiä sinne korkeelle☁️
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit