rakas, sulla on kohta vaativa leikkaus edessä.
ja me ollaan oltu nyt vuosi kihloissa kohta.
reilu neljä kuukautta naimisissa.
ollaan koettu paljon kaikkee, haastavaa,turhauttavaa,vaikeeta asiaa.
surua, pettymystä, turhautumista.
itkua,pelkoa,odotusta.
mitä ihmisen pieneen elämään nyt sit ikinä mahtuukaan.
asiat muuttuu niin paljon koko ajan. välillä on tasasta.
välillä taas myrskyää. välillä kaikki hajoo käsiin,ja kumpikaan ei jaksa,
mutta kun yhdessä halutaan selvitä
.tuli mitä tuli niin jostain on kammettu ne voimat.
jatkaa,jaksaa,luottaa siihen että kaikki vielä kääntyy parhaaks.
vaikka ei yhtään tuntuis siltä.
ja tuntuu että missään ei todellakaan oo mitään järkee.
toivotaan vauvaa,mutta sen saaminen tuntuu mahdottomalta yritykseltä,
jota vaan koskaan ei palkita.
onko sulla leikkauksen jälkeen enää elämää.
ja minkälaista elämää.
auuttaako se ja pääset kuntoutuun.
annetaanko meille vauva. vai otetaanko sutki multa pois,
mistä tiedän. jäänköö yksin.
jos jotain tuleekin ettet selviä.
vaikka haluan luottaa että selviät ja asiat paranee.
ja pääset elään vielä kunnollistakin elämää. ja päästään yhdessä elään.
kaikkien näiden vaiheiden ja koettelemusten jälkeen mitä on ollu.
mitä kukaan muu ihminen ei voi ymmärtää joka ei elä meidän kanssa tätä arkee,.
me vaaan selvitään.
ja sanot että selviäisin yksin ilman suaki. kun oon niin vahva.
varmaan selviäisinkin,mutta vaikeeta ja haikeeta se tulis oleen. kun on tottunu että oot elämässä ja vieressä
ja koetaan yhdessä asioita. iloja ja suruja...
oon tottunu sun hymyyn,nauruun,huumoriin,
kosketukseen,halaukseen,rakkauteen ja välittämiseen.
mitä elämä olis ilman sitä.
vaikka sanotkin,että tulisit luokseni aina kultasiipi perhosena.
voisin tuntea ja nähdä sen,mutta eihän se olis sama asia,
mutta ei elämästä voi ikinä tietää mitä tulee tapahtuun.
siks oon aina kiitollinen siitä mitä oon saanu olla sun vaimona ja mitä ollaan koettu.
mää elin 15 vuotta ilman isää.
kaikki nuoruus ja teinivuodet.. aikuisuuden kynnykselle ja kolmekymppiseks asti, ja kun sää tulit mun elämään
heräsin aivan kuin uudestaan henkiiin että oon saaanu isän takasin.
turvallisuutesi,rauhallisuutesi,huumorisi ja kaikki on muistuttamassa siitä,
ihanasti ja kipeestikin välillä että mulla on ollu joskus isä joka on ollu samanlainen höppänä pöppänä, höpönassu kun sää oot.
ei multa taas voida viedä sitä isä hahmoo pois
<3
vuosi on lyhyt aika olla yhdessä kaikista vuosista mitä ihminen voi elää. 365 päivää
no ainakin yks mun elämän suurista haaveista on toteutunu tässä elämässä
olla morsian
ensitapaamisesta tähän asti on paljon ollut rakkautta,.
ja oon koko ajan ollu valmis kaikkiin näihin haasteisiin.
mihin mulla on ollu aikaa varautua koko tää vuosi.
vaikka on jotain muutoksiakin tilanteessa tullu, naimisiin menon yhteydessä.
mitkä hankaloittaa,vaikeuttaa,turhauttaa meidän elämää monessakin mielessä.
mitä kukaan muu ei koe. eikä varmasti voi samaistua eikä ymmärrä.
vaikka oon omaishoitaja, saan ja saadaan apua hoitajilta ja avustajilta
mutta suurin apu saadaan Jumalalta.
ei tarvitse miettiä. vaan voi luottaa
että mitään ei tapahdu, ilman Jumalalan sallimusta
en mää hoida sua omalla voimalla
enkä- rakkaudella
- vaan Jumalan antamalla voimalla ja rakkaudella,.
vaikka tohon sun syvään masennukseen mää en voi saada valonpilkahdustakaan
monesti turhautuneena oon yrittäny.
mutta kun erityisherkkänä,imen kaikkien muidenkin tunteet itteeni voimakkaasti.
saati sitten rakkaimman ja tärkeimmän ihmisen.
haluaisin,että sulla olis hyvä olla ja voisin jotenki auttaa.
mutta kun en voi, niin mun on pakko ulkoistaa sun ongelmat kokonaan.
ja keskittyä vaan itteeni,koska se on kaikista raskainta mulle ja mun omalle henkiselle hyvinvoinnille.
mutta viikko enää siihen kun kaikki voi muuttua.
se luo toivoa ja rohkeutta luottaa siihen, että jaksan ja jaksetaan.
mitä tahansa hyvää voi olla vielä edessäpäin.
me voidaan saada se vauva, me voidaan yhdessä mennä lenkille, kävellen.
sateessa ja auringonpaisteessa, sun sairaus ei syö sua kokonaan. ei kuluta sun voimia enää
vaan sää elät ja hengität
mää vien sut kalaan. ja me mennää yhdessä ongelle.
kun sää niin paljon haluat sitä mitä oot harrastanu lapsesta asti
sää voit vielä päästä kokeen sen uudelleen
sää voit vielä nähdä että tulevaisuudessa on toivoo
mää en tiedä onko mikään näistä asioista oikeesti mahdollisia tässä elämässä
mutta haluan yrittää ees uskoo siihen,.,.
että kaikki tää tuska mitä mää oon kokenu 15 sta vuotta.
ennen ku tutustuin suhun
ja kaikki se tuska mitä sää oot kokenu
tän kolmen vuoden aikana ku oot tossa tilanteessa ollu
niin varmasti palkitaaan
mää tein duunia 15 vuotta päästäkseni ahdistuksen kierteestä vihdoin eroon
ja oon saanu olla sun kaa,
ja sit meille tapahtuu ennen häitä, kihlausaikana kahet hautajaiset,
siinä on jo niin paljon yhelle elämälle
ja se teet paljon duunia sen eteen että kuntoudut,
fyssarissa ja toimintaterapiassa
ja ylipäätään elät kaikkien noiden sun sairauksien kaa
niin pakko se työ on palkita
ei kukaan jaksa tollasta
sun on ollu vähän pakko jaksaa
ja meiän on ollu pakko jaksaa
ku ei ollu tietoo leikkauksesta
mut nyt kun se ihan oikeesti on jo vajaan viikon päästä
nii voi alkaa odottaa elämältä parempaa
me ei olla voitu kokee samanlaisia asioita
mitä ns. normaalit seurustelevat parit
tai naimisissakin olevat
ei kävellä käsikädessä.
ja meiän elämä on ollu paljon rajotetumpaa,
kun voimat ja mahdollisuudet on ollu rajalliset tehdä asioita
mutta jos se päivä koittaa vielä joskus,
että sää kuntoudut niin paljon että pääset käveleen.
nii mää vien sut kävellen käsi kädessä kattoon kaikkia hienoja paikkoja,
joen rannalla ja oltais vaikka koko yö ongella kesäiltana
ja ostettais auto ja ajaa hurautettais Tampereelle anoppi/äiti 77: n tykö
ja kattoon sun "pikkusiskoja"
ja vaikka mitä!!! <3
me ei tarvittais enää kotihoidon apua jotka tulee tänne, vaikka olisit kotilomalla :D
ei tarvittais enää avustajia joille tietty henkilö maksaa palkkaa.
ei tarvis ylipäätään asua enää täälä
voitais muuttaa niin kauas ku pippuri kasvaa
eikä meiän kotirauhaa häirittemässä kävis enäää fyssari, terapeutti, hoitajat, avustajat eikä kukaa!!
me oltas vapaita ku taivaan linnut,. tekeen mitä ikinä lystää!!
sitten muisteltais osastoa ... niin kun sun runossa. vaikka tässä on mennykki tää vuosi sulla vielä kituessa.
etkä päässy viemään mua kahville ja ajaan autolla mun luo. "iskeäksees" mut..
vaan reitti on ollu paljon paljon mutkikkampi että ollaan tähän tilanteeseen tultu
niin nyt jos se toteutuu ja sit meillä on lisää muisteltavaa
kaikki mitä täälä ollaan koettu naimisissa ollessa.
kaikki tumpelo tunarit hoitajat
mutta vastapainoks kivat avustajat
entä kaikki taximatkat
kivojen taxikuskien kaa
reissut ja retket
ja muut vastaavat.
mitä ei oltas koettu muuten.
vaikka toivottavasti tää kaikki on ollu sen arvosta että näistä
kaikista tulee pelkkiä muistoja jonain kauniina päivänä
ja ei enää tarvi näissä merkeissä niitä ihmisiä nähä.
tsemppiä leikkaukseen rakas! <3 ja onneks oon mukana, lähellä ja vieressä
p.s älä jätä mua, kultasiipi
terveisin vaimosi jonka tapasit ja josta pidit
ja jota rakastat ja jonka aiot pitää
ja me ollaan oltu nyt vuosi kihloissa kohta.
reilu neljä kuukautta naimisissa.
ollaan koettu paljon kaikkee, haastavaa,turhauttavaa,vaikeeta asiaa.
surua, pettymystä, turhautumista.
itkua,pelkoa,odotusta.
mitä ihmisen pieneen elämään nyt sit ikinä mahtuukaan.
asiat muuttuu niin paljon koko ajan. välillä on tasasta.
välillä taas myrskyää. välillä kaikki hajoo käsiin,ja kumpikaan ei jaksa,
mutta kun yhdessä halutaan selvitä
.tuli mitä tuli niin jostain on kammettu ne voimat.
jatkaa,jaksaa,luottaa siihen että kaikki vielä kääntyy parhaaks.
vaikka ei yhtään tuntuis siltä.
ja tuntuu että missään ei todellakaan oo mitään järkee.
toivotaan vauvaa,mutta sen saaminen tuntuu mahdottomalta yritykseltä,
jota vaan koskaan ei palkita.
onko sulla leikkauksen jälkeen enää elämää.
ja minkälaista elämää.
auuttaako se ja pääset kuntoutuun.
annetaanko meille vauva. vai otetaanko sutki multa pois,
mistä tiedän. jäänköö yksin.
jos jotain tuleekin ettet selviä.
vaikka haluan luottaa että selviät ja asiat paranee.
ja pääset elään vielä kunnollistakin elämää. ja päästään yhdessä elään.
kaikkien näiden vaiheiden ja koettelemusten jälkeen mitä on ollu.
mitä kukaan muu ihminen ei voi ymmärtää joka ei elä meidän kanssa tätä arkee,.
me vaaan selvitään.
ja sanot että selviäisin yksin ilman suaki. kun oon niin vahva.
varmaan selviäisinkin,mutta vaikeeta ja haikeeta se tulis oleen. kun on tottunu että oot elämässä ja vieressä
ja koetaan yhdessä asioita. iloja ja suruja...
oon tottunu sun hymyyn,nauruun,huumoriin,
kosketukseen,halaukseen,rakkauteen ja välittämiseen.
mitä elämä olis ilman sitä.
vaikka sanotkin,että tulisit luokseni aina kultasiipi perhosena.
voisin tuntea ja nähdä sen,mutta eihän se olis sama asia,
mutta ei elämästä voi ikinä tietää mitä tulee tapahtuun.
siks oon aina kiitollinen siitä mitä oon saanu olla sun vaimona ja mitä ollaan koettu.
mää elin 15 vuotta ilman isää.
kaikki nuoruus ja teinivuodet.. aikuisuuden kynnykselle ja kolmekymppiseks asti, ja kun sää tulit mun elämään
heräsin aivan kuin uudestaan henkiiin että oon saaanu isän takasin.
turvallisuutesi,rauhallisuutesi,huumorisi ja kaikki on muistuttamassa siitä,
ihanasti ja kipeestikin välillä että mulla on ollu joskus isä joka on ollu samanlainen höppänä pöppänä, höpönassu kun sää oot.
ei multa taas voida viedä sitä isä hahmoo pois
<3
vuosi on lyhyt aika olla yhdessä kaikista vuosista mitä ihminen voi elää. 365 päivää
no ainakin yks mun elämän suurista haaveista on toteutunu tässä elämässä
olla morsian
ensitapaamisesta tähän asti on paljon ollut rakkautta,.
ja oon koko ajan ollu valmis kaikkiin näihin haasteisiin.
mihin mulla on ollu aikaa varautua koko tää vuosi.
vaikka on jotain muutoksiakin tilanteessa tullu, naimisiin menon yhteydessä.
mitkä hankaloittaa,vaikeuttaa,turhauttaa meidän elämää monessakin mielessä.
mitä kukaan muu ei koe. eikä varmasti voi samaistua eikä ymmärrä.
vaikka oon omaishoitaja, saan ja saadaan apua hoitajilta ja avustajilta
mutta suurin apu saadaan Jumalalta.
ei tarvitse miettiä. vaan voi luottaa
että mitään ei tapahdu, ilman Jumalalan sallimusta
en mää hoida sua omalla voimalla
enkä- rakkaudella
- vaan Jumalan antamalla voimalla ja rakkaudella,.
vaikka tohon sun syvään masennukseen mää en voi saada valonpilkahdustakaan
monesti turhautuneena oon yrittäny.
mutta kun erityisherkkänä,imen kaikkien muidenkin tunteet itteeni voimakkaasti.
saati sitten rakkaimman ja tärkeimmän ihmisen.
haluaisin,että sulla olis hyvä olla ja voisin jotenki auttaa.
mutta kun en voi, niin mun on pakko ulkoistaa sun ongelmat kokonaan.
ja keskittyä vaan itteeni,koska se on kaikista raskainta mulle ja mun omalle henkiselle hyvinvoinnille.
mutta viikko enää siihen kun kaikki voi muuttua.
se luo toivoa ja rohkeutta luottaa siihen, että jaksan ja jaksetaan.
mitä tahansa hyvää voi olla vielä edessäpäin.
me voidaan saada se vauva, me voidaan yhdessä mennä lenkille, kävellen.
sateessa ja auringonpaisteessa, sun sairaus ei syö sua kokonaan. ei kuluta sun voimia enää
vaan sää elät ja hengität
mää vien sut kalaan. ja me mennää yhdessä ongelle.
kun sää niin paljon haluat sitä mitä oot harrastanu lapsesta asti
sää voit vielä päästä kokeen sen uudelleen
sää voit vielä nähdä että tulevaisuudessa on toivoo
mää en tiedä onko mikään näistä asioista oikeesti mahdollisia tässä elämässä
mutta haluan yrittää ees uskoo siihen,.,.
että kaikki tää tuska mitä mää oon kokenu 15 sta vuotta.
ennen ku tutustuin suhun
ja kaikki se tuska mitä sää oot kokenu
tän kolmen vuoden aikana ku oot tossa tilanteessa ollu
niin varmasti palkitaaan
mää tein duunia 15 vuotta päästäkseni ahdistuksen kierteestä vihdoin eroon
ja oon saanu olla sun kaa,
ja sit meille tapahtuu ennen häitä, kihlausaikana kahet hautajaiset,
siinä on jo niin paljon yhelle elämälle
ja se teet paljon duunia sen eteen että kuntoudut,
fyssarissa ja toimintaterapiassa
ja ylipäätään elät kaikkien noiden sun sairauksien kaa
niin pakko se työ on palkita
ei kukaan jaksa tollasta
sun on ollu vähän pakko jaksaa
ja meiän on ollu pakko jaksaa
ku ei ollu tietoo leikkauksesta
mut nyt kun se ihan oikeesti on jo vajaan viikon päästä
nii voi alkaa odottaa elämältä parempaa
me ei olla voitu kokee samanlaisia asioita
mitä ns. normaalit seurustelevat parit
tai naimisissakin olevat
ei kävellä käsikädessä.
ja meiän elämä on ollu paljon rajotetumpaa,
kun voimat ja mahdollisuudet on ollu rajalliset tehdä asioita
mutta jos se päivä koittaa vielä joskus,
että sää kuntoudut niin paljon että pääset käveleen.
nii mää vien sut kävellen käsi kädessä kattoon kaikkia hienoja paikkoja,
joen rannalla ja oltais vaikka koko yö ongella kesäiltana
ja ostettais auto ja ajaa hurautettais Tampereelle anoppi/äiti 77: n tykö
ja kattoon sun "pikkusiskoja"
ja vaikka mitä!!! <3
me ei tarvittais enää kotihoidon apua jotka tulee tänne, vaikka olisit kotilomalla :D
ei tarvittais enää avustajia joille tietty henkilö maksaa palkkaa.
ei tarvis ylipäätään asua enää täälä
voitais muuttaa niin kauas ku pippuri kasvaa
eikä meiän kotirauhaa häirittemässä kävis enäää fyssari, terapeutti, hoitajat, avustajat eikä kukaa!!
me oltas vapaita ku taivaan linnut,. tekeen mitä ikinä lystää!!
sitten muisteltais osastoa ... niin kun sun runossa. vaikka tässä on mennykki tää vuosi sulla vielä kituessa.
etkä päässy viemään mua kahville ja ajaan autolla mun luo. "iskeäksees" mut..
vaan reitti on ollu paljon paljon mutkikkampi että ollaan tähän tilanteeseen tultu
niin nyt jos se toteutuu ja sit meillä on lisää muisteltavaa
kaikki mitä täälä ollaan koettu naimisissa ollessa.
kaikki tumpelo tunarit hoitajat
mutta vastapainoks kivat avustajat
entä kaikki taximatkat
kivojen taxikuskien kaa
reissut ja retket
ja muut vastaavat.
mitä ei oltas koettu muuten.
vaikka toivottavasti tää kaikki on ollu sen arvosta että näistä
kaikista tulee pelkkiä muistoja jonain kauniina päivänä
ja ei enää tarvi näissä merkeissä niitä ihmisiä nähä.
tsemppiä leikkaukseen rakas! <3 ja onneks oon mukana, lähellä ja vieressä
p.s älä jätä mua, kultasiipi
terveisin vaimosi jonka tapasit ja josta pidit
ja jota rakastat ja jonka aiot pitää
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut