Syytä niitä, joille ei anneta nimeä
Ne eivät näy tai kuulu
Ne puristavat, kun sitä vähiten odotat
Ja heittävät tahmaiset varjonsa päällesi
Mutta älä pelkää niitä
Ne eivät enää tai vielä ole
Ne ovat vain nimettömien kaikuja
Varjojen pienin yhteinen tekijä
Ne tarttuvat käteesi salaa
Asettuvat hiljaiseen, pimeään nurkkaan
Sammuttavat iltaruskon kipinät
Repivät auki aamun verhosi
Kylmän kosketuksen muisto hiipuu aina pois
Jäinen polttomerkintä haalistuu öisin
Siis pese pois pelkosi, toiveesi ja halusi
Ja palaa sinne mistä muistat tulleesi
On helpompaa pelätä olematonta
Kuin antaa sen olla ja kuihtua
Älä päästä itseäsi helpolla
Muista tämä aina kun heräät
Selite:
En halua ylitulkita tätä muille. Sanon vain, että tämä syntyi erään sisäisen kriisin keskellä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
