Pelkuri

Sä aina peräänkuulutit sun oikeuksia. Oikeus nähdä lasta, oikeutta suuttua.
Missä oli mun oikeus sanoo ei tai että mua pelottaa. Mahdatko edes tietää mitä ne sanat tarkottaa.
Sä sait mut sanoillas aina ihan sekasin. Mä olin se joka pyysi sun tekoja anteeksi. 
Vaikka eihän niistä koskaan mitään puhuttu, et halunnu. Vaikka ne jätti isot jäljet muhu.
Mä en ehkä ikinä pysty unohtaa noita juttuja, mut ei se haittaa, se muistuttaa ettei koskaa enää uudestaa. 
Kolmeen vuoteen en pystyny siitä lähtee. Sä kerroit mitä tapahtuu jos mä sen teen.
Sanoit et palottelet ja hautaat takapihalle. Ei mua kukaan sieltä löydä, ja naurahdit päälle.
Kerroit nauttivas siitä vallan tunteesta. Kun mua pelottaa ja anelen sulta armoa. 
Toivon vaan ettet saapuis enää mun elämään. Luovuta jo. En tunne yhtään ikävää.