taustasäteilyssä sydämien törmäsimme
luona avaruudenvaltatien eryhtymättömän
näin leijailemme
kohti unhoitettuja maisemia tunteiden
nyt jo vainomme järjestys meidät uinuu
kutsuu meitä tyhjyytensä näkemättömään
tuo seilaava hetki hetkettömässä
sallineva vain ohuen olemassaolon kuoren
täällä määreitä laskemattomia olemme
ohi pakenevassa avaruudessa muistamattomia
aina ikuistamattomia Zarathustrakyyneliä päivävarjon alla
vain sananen siis, niin
eivät tähdetkään meitä jäljennä
ikuisuutensa varjolla loittonevalla
oi, kosminenprinsessa
siitä tämä kaikki iätön etäisyys muistuttaa
ikuisuuden sivutähtilasissa monistunutta sanaa
- rakkautta
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
