Along With the Fall

Runoilija Alkemisti

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 22.12.2006
Viimeksi paikalla: 13.4.2022 23:46

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Uneksija, joskus naiivi, joskus yltiö-pessimisti.. Kurja koira, joka tahtoo kasvaa sudeksi ja omistaa siivet, jotta voi kutsua itseään korpiksi.. Eli olen tulevaisuuden rappiotaiteilija, täysin sopimaton esimerkki, mutta oman elämäni sankari - ainakin jonain päivänä.
 

Watching trees
these images floating in watery screen
reflections are everything to me
everything I want to see.

Because when I was in the river bottom
staring with eyes more than hollow
I was ending a life.

In the scenery of emptiness
I saw the flow of dark sand in my hourglass
and I was meaningless
too blind to see anything else.

But by lone falling leaf is my reflection broken
soon my toes trapped, as waves are separeted from distant oceans
feeling of cold is merely one closure

So I must turn to face the grey dying sky
start my journey back to the fields of rye
or stay behind
as a snow-angel
it's beautiful to die.

Selite: 
tämä on hieman vanha runo, mutta veljeni kertoi juuri viihdyttävänsä ihmisiä "lontoollaan". naurun keskeltä muistin jotain mitä joskus (jo) pidin kauniina.
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot