Hämärän hiipiessä
Veden varjoista,
Tuulten tyyntyessä,
Minä sytytän
Rannalle tulen.
Lintujen vaietessa,
Metsän havinan
Rauetessa,
Kun vesi on
Ilmaa lämpimämpää,
Minä märkään astun.
Luen värit taivaan,
Kiertelen katseella
Tutut tähdet ja
Nousevan kuun.
Polvia myöten kastun.
Maa ja taivas kun
Yhdeksi käy,
Ei juuri muuta kun
Rannan tuli näy.
Silloin minä lähden.
Hiljaa työnnän
Vesille veneen.
En minä tiedä,
Eikä kukaan kysy,
Mihin minä menen.
Parilla vedolla
Irti maasta,
Kannateltavaksi
Järven syliin.
Hämärän hyssyyn
Hiljaiseksi huputun.
Tässä avoimen taivaan
Alla minä kellun.
Tuli palaa kotirannassa.
Tähdet syttyvät taivaalla.
On aivan hiljaista.
Kuun kanssa katselemme
Toisiamme kuin vastarakastuneet.
Veden varjoista
Vastauksia haen.
Miksi herkän ja
Suuren sydämen
Aika on raskas
Vaikka mieli on
Höyhenen kevyt.
Miksi yön syli
Niin rauhoittaa.
Aikani olen ja
Hiljaa katselen.
Sanoja sakeana taivas,
Kuin tähdenlentoja.
Kaukaa kuuluu joutsenen laulu.
Niin veden varjot vastaavat
Ja palaan taas
kevyempänä
Kotirantaan.
Lämpöön nukkumaan.
Hyvän huomisen
Vahvassa uskossa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit