Minä kätkin sinut
piilotin sisimpäni syövereihin
kuvaksi mieleni pianon päälle
kun en osannut unohtaa
Sinä sulit minuun
osaksi outoja ajatuksiani
unieni utuiseksi kaipaukseksi
jonka aamulla unohdin
Minä elin eloani
opin sinutta rakastamaan
kasvosi katosivat kaukaisuuteen
ihosi tuoksu unohtui
Yksi katse, ja on taas opeteltava unohtamaan
Selite:
Valvotun yön jälkeisiä tunnelmia
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hmm, jos ne unet muistaa, niistä voi ottaa tienviittaa... Hyvä runo.
Hienosti kuvailet tunteitasi. Tunnepitoinen ja omaperäinen runo.
Kaunis.
Näin on näreet. Viimeisessä lauseessa
piilee totuus.
Hienosti kuvattu tuo irtipääsemisen vaikeus.
Kun ei muista edes ja sitten kohtaat kaiken taas...
Joskus jokin pieni sävelmä tai tuoksu tuo mieleen unohtuneita asiota ja henkilöitä. Alitajunta tekee kepposiaan. Oivallinen ja hieno runo.
Tämä on!!! Niin todentuntuinen ja elämänmakuinen...Pidin.