Sinä joka kuulet meitä
älä meitä poimi
matkamme on päättymätön,
raskas lumen loimi
Taskussasi varas pieni
kilisen ja kalvan
kaivertaen kämmentäsi
hämmennän ja vaivaan
Kuinka sinä tulen lapsi
ymmärtäisit maata?
Villin luonnon kesytit
vaan saitkin lemmen vaivan
Minä kuljen tannertani
alas ilman laivaa
Älä koske veljeesi
tai sydämestäs kaivan
Selite:
Pieni kivi uhittelee suurelle ihmiselle tien varressa, jäätyään lepäämään pitkällä matkallaan ympäri maailmaa. Viimeinen rivi saattaa jonkun mielestä kuulostaa kummalliselta, mutta koko runon viesti on "älä ota kiveä turhaan taskuusi, siitä on sinulle vain haittaa". En ole mikään maailman hehkein luonnonlapsi, mutta katsoessani kiviä mäessä sateen jälkeen oli kuin ne olisivat kertoneet minulle tarinaa, jota ihminen ei koskaan todella kykene ymmärtämään.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vitsi, sinäkin täällä.
Kiva runo, tykkään etenkin tosta "raskas lumen loimi" säkeestä, en tiä miks.
mielenkiintoinen, jotenkin pidän tästä. kivasti kulkee loppuun asti.
HYvää syntymäpäivää!