Katso, kuka lankeaa?
Joka vajoaa polvilleen
ei nouse enää ylös.
Minun katsantoni on synkkä,
toivottomaksikin kutsuttu.
Katson maailmaa epäuskon silmin
enkä enää tiedä, minne tästä mennä.
Jonakin kauniina hetkenä taas unohdan,
seuraavana katson Syvyyksien peiliin.
Mitä kukin on tehnyt
lankeemuksensa eteen?
Minne mennä nyt?
Seison kuolleessa risteyksessä.
Etsin keinoa luoda uusi tie.
Katson maailmaa epäuskon silmin
enkä enää tiedä, minne tästä mennä.
Jonakin kauniina hetkenä taas unohdan,
seuraavana katson Syvyyksien peiliin.
Selite:
Hedelmätön yritys purkaa jokasyksyisiä ajatuksia paperille. Tunnen menettäneeni jotakin, jota en ole valmis menettämään. Teen kaikkeni saadakseni sen takaisin, mutta mitä enemmän taistelen, sitä kyynisemmäksi muutun. Onko tällä kaikella merkitystä? Mitä sillä on väliä mitä oikeastaan haluan, kun haluni ei johda mihinkään? Runo otti jossakin määrin laulun muodon, mutta vain siksi että kertaus on kaunista. Miksi lisätä jotakin sen päälle, mikä jo kertoo tarpeeksi?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
