Istun ja katselen ikkunasta kun aurinko laskee puiden taakse, olet tuolla jossain puiden takana.
En laske odottaen päiviä tai viikkoja, en mitään. Sydämmessäni on toivo sinusta, ainoastaan sinusta.
Poskilleni vierähtää kyynel, en itke, en tällä kertaa.
Kyyneleet ovat toiveen täyttämiä, toivoen että vielä jonakin päivänä katsomme samaa auringonlaskua painautuen toistemme syliin.
Annan kyynelten valua ja jatkan katsomista kun hämärä laskeutuu.
Olen täälä, en karkaa mihinkään.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
