Lyö,
lyö kovempaa,
lyö kasvoihin,
mutta älä tartu kiinni.
Venytä,
venytä enemmän,
venytä pinnaa,
mutta älä katkaise.
Rasita,
rasita äärimmilleen,
rasita ruumista,
mutta älä sielua.
Anna,
anna armoa,
anna levähtää,
mutta palaa taas
joka maanantai.
Arki.
lyö kovempaa,
lyö kasvoihin,
mutta älä tartu kiinni.
Venytä,
venytä enemmän,
venytä pinnaa,
mutta älä katkaise.
Rasita,
rasita äärimmilleen,
rasita ruumista,
mutta älä sielua.
Anna,
anna armoa,
anna levähtää,
mutta palaa taas
joka maanantai.
Arki.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pienen ihmisen arki...iloa ja valoa,
mutta joskus harmaata ja tylsää.
Ensin aistin väkivaltaa runostasi,
mutta sitten tajusin, miten jokapäiväinen
arki on sitä...raskasta ja jotain, joka toistuu.
Miten saisimme uutta näkemystä arkeen?
Jotain yllättävää ja tarmoa antavaa, rakkautta?
Runosi on mieleen jäävä, kiittää Marle.