Maalattu musta pinta huokuu voimaa jalkojeni alla.
Sadat tässä kävelleet, jättääneet jälkensä.
Tuskansa.
Ilonsa.
Punaisten samettiverhojen pehmeys, turva.
Olen tässä, teille.
Olematta itseni.
Tälle mustalle puulattialle jätän tuskani, suruni.
Samettiverhojen varjoon hukutan rakkauteni.
Löytämättä niitä enää ikinä.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| tuisku | Yksin | 5.8.2011 | 0 | Runo |
| tuisku | Nyt ja Aina | 24.7.2008 | 0 | Runo |
| tuisku | Nimetön | 20.11.2007 | 1 | Runo |
| tuisku | Nimetön | 20.11.2007 | 2 | Runo |
| tuisku | Tuntematon | 13.11.2007 | 0 | Runo |
| tuisku | Löytämättä niitä enää ikinä | 13.11.2007 | 1 | Runo |
| tuisku | Kaukana kauan | 13.11.2007 | 1 | Runo |
| tuisku | viikosta toiseen | 9.10.2007 | 1 | Runo |
| tuisku | Menneisyyden verho | 14.9.2007 | 0 | Runo |
| tuisku | Täydellinen | 31.8.2007 | 1 | Runo |
Kommentit
tässä on hyvä tunnelma. Pidän