Jalat irtoavat maasta.
Olen kuin leijuva ilmapallo taivaalla.Katson alas maailmaa ja se näyttää kauniilta.Annan tuulen viedä mukanaan,
kunnes pallo oksaan posahtaa. Kuka ottaisikaan minut kiinni, kun syöksyn takaisin maahan nopeasti kuin tuuliviiri.
Maan alle putoan, syvälle mutaan, putoan. Täälä on kurjaa ja pimeää, yritän ylös kiivetä,
en ehdi, sama sirkus alkaa uudestaan ja vie minut takaisin yläilmaan.
Voisiko jo joku minut tältä kaikelta pelastaa ja rakkaudellaan kahlia pysyvästi maanpintaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Maailma sirkus on. Elämä tivolia. Kiitos runostasi.
hienoa tekstiä,. pidän