Ilta oli kaunein pitkään aikaan.
Sä puhuit,
mä kuuntelin.
Sä itkit,
mä kuivasin sun kyyneleet.
Sä halasit,
mä rutistin kovempaa.
Sä suutelit,
mä vastasin suudelmaan.
Ja nyt mä en enää tiedä miten mun pitäis olla.
Mä hukun sun silmiin ja uppoan sun ääneen.
Voi kun joku kertois mitä tapahtuu huomenna...
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| JuKaLe | Nimetön | 14.10.2004 | 0 | Runo |
| JuKaLe | Sinä... | 6.4.2004 | 3 | Runo |
| JuKaLe | Anonyymi... | 12.8.2003 | 0 | Runo |
| JuKaLe | Sinulle... | 9.8.2003 | 1 | Runo |
| JuKaLe | Onni..? | 23.7.2003 | 0 | Runo |
| JuKaLe | Palaathan...? | 11.7.2003 | 0 | Runo |
| JuKaLe | Enkeli... | 11.7.2003 | 1 | Runo |
| JuKaLe | Mä kaipaan sua... | 10.7.2003 | 0 | Runo |
| JuKaLe | Yössä... | 1.7.2003 | 0 | Runo |
| JuKaLe | keskiyö... | 31.1.2003 | 1 | Runo |
Kommentit
epävarmuus paistaa läpi.. harmi kun ihmissuhteille ei saa vakuuksia.
toisaalta voi tulkita toisinkin.. tää on kyl tosi monitasoinen, tuo loppu ainaki.
hieno!
olen samaa mieltä Aikuisennaisen kanssa...kosketti.
jos osaisi elää siinä (pahassakin) mitä nyt on...ja antaa huomisen tulla omalla tahdillaan....JOS osaiSI...niinpä...niinpä!
voi! tuttu juttu huominen pitää vaan katsoa ja toivoa parasta niin usein itsekkin, runosi kosketti ihan syvästi