Joulukuu, vihdoinkin

Ainakin pienet lapset silmät sädehtien odottaa, 
milloin ensimmäisen kalenteriluukun avata saa.
Tänään on vihdoin se päivä, joulun odotus alkaa,
ihan virallisestikin, hypitäänpä vaikka tasajalkaa.

Jouluherkkuja ei kannata liikaa ahmia vaan, 
itsekin sen kerta toisensa jälkeen kokea saan.
Viettäkäämme yksin tai yhdessä joulua rauhaisaa, 
ihanasti lähes koko maassa on jo nyt valkea maa.

Asiat täytyisi olla muinakin vuodenaikoina hyvin,
tunne ja välittäminen, lähimmäisen rakkaus syvin.
Elämässä on kuitenkin paljon köyhyyttä ja tuskaa, 
joillekin elämä on kuin ainaista pimeyttä ja ruskaa.

Lapsoset pienoiset kuitenkin joulupukin kohtaavat, 
paljon lahjoja, kirkkain silmin riemuita saavat. 
Kunpa me aikuisetkin osaisimme lasten lailla, 
elää elämäämme aina kuin jouluna, huolia vailla.