Lokakuun lempeyttä
Lokakuu on hyvin lämpimänä alkanut niin,
ei uskoisi, että on tosiaankin syksy jo siin.
Lokakuista tunnelmaa, pimeä tulee varhain,
silloin on mielikuvitus liikkeellä mitä parhain.
Lokakuussa on ihanaa käpertyä nukkumaan,
jos ei ole omaa rakasta, niin peittoa ylle vaan.
Lokakuussa juohtuu paljon kaikkea mieleen,
täytyy pitää huoli, ettei mikään mene pieleen.
Lokakuussa on yleensä helpompi rakastaa,
kun rakkaan peittonsa alle kylmästä saa.
Lokakuu ei kuitenkaan kaikille onnea tuo,
se vain kylmyyttä ja pimeää ikävästi suo.
Lokakuu voisi olla rakkauden kuu kaikille,
ainakin voisimme ylistysrunon tehdä sille.
Lokakuu ei mene koskaan täysin hukkaan,
loppukuusta lisätunnin takaisin saamme vaan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hieno runosi taas
marraskuu tuo varmaaan jo "ärrilläänkin" terävämpiä tuntoja?
Runosi puhuttelee ja kuvittaa lukijansa mielikuvitusta, vuodenajat eivät itsessään ole lempeitä tai julmia. Ihmisen elämäntilanne antaa niille merkityksen. Sama varhain laskeutuva pimeys voi yhdelle olla lupa vetäytyä rakkaan lähelle, toiselle kokemus siitä, ettei kukaan tule.
Lempeys ei ehkä kuulukaan kuukaudelle, vaan ihmisille. Lokakuusta tulisi rakkauden kuu vasta silloin, jos lämpöä ei jätettäisi sattuman, parisuhteen tai peiton varaan, vaan sitä annettaisiin myös sille, joka joutuu kohtaamaan pimeän yksin.
Runo on lämminhenkinen, vilpitön ja helposti lähestyttävä vuodenaikaruno. Sen vahvuus on kodikkaan huumorin ja yksinäisyyden hienovarainen rinnakkaisuus.
Lokakuun merkityksellisyys ei ehkä tarvitse runoa yhtä paljon kuin yksinäinen ihminen tarvitsee jonkun, joka tekee hänen lokakuustaan lempeämmän.
Kiitos jälleen hienosta runosta, Star!