Koko päivä siitä puhuttiin ja viimeinkin:
pimeä oli tullut!
Repussa oli eväät,
voileivät paperiin käärittyinä ja thermospullossa kuumaa mehua.
Silmät loistaen kerrot halusi kantaa lyhtyä.
“Mikä ettei, minä kannan sitten repun.”
Käymme polulle, pilkkopimeään metsään.
Vaikka lyhdyn kajo ei riitä kovin pitkälle pienen kätesi
korkeudelta, askellat innokkaasti.
Samassa pysähdyt, siristät silmiäsi ja koitat katsoa hennon valon taakse puurajaan.
Mietit hetken ennen kuin puhut: “Mitä jos tulee Karhu?”
Hymyilen pimeässä, “Karhut on jo nukkumassa.”
Puristan kevyesti olkapäätäsi ja lähdemme liikkeelle.
Onkohan oikeasti.
Takaisin tullessa juokset kotiin, heität ulkovaatteet lattialle ja tarraat kaksin käsin Äitiisi.
“Oliko hyvä reissu?”
Nostat säteilevät kasvosi ylös ja toviin kukaan ei saa puheenvuoroa, kun äänesi täyttää huoneen.
Kuvailet silmät suurina eläinten jäljet, hirviöpuut ja muut metsän ihmeet korkealla äänelläsi.
Hymyilen eteisessä.
Samalla kun noukin vaatteita lattialta huomaan siirtymisen kylmästä lämpimään saaneen silmäni kostumaan.
Pienestä on tehty pienen onnellisuus.
Avaan silmät.
Muistamisen tuska salpaa hengityksen.
pimeä oli tullut!
Repussa oli eväät,
voileivät paperiin käärittyinä ja thermospullossa kuumaa mehua.
Silmät loistaen kerrot halusi kantaa lyhtyä.
“Mikä ettei, minä kannan sitten repun.”
Käymme polulle, pilkkopimeään metsään.
Vaikka lyhdyn kajo ei riitä kovin pitkälle pienen kätesi
korkeudelta, askellat innokkaasti.
Samassa pysähdyt, siristät silmiäsi ja koitat katsoa hennon valon taakse puurajaan.
Mietit hetken ennen kuin puhut: “Mitä jos tulee Karhu?”
Hymyilen pimeässä, “Karhut on jo nukkumassa.”
Puristan kevyesti olkapäätäsi ja lähdemme liikkeelle.
Onkohan oikeasti.
Takaisin tullessa juokset kotiin, heität ulkovaatteet lattialle ja tarraat kaksin käsin Äitiisi.
“Oliko hyvä reissu?”
Nostat säteilevät kasvosi ylös ja toviin kukaan ei saa puheenvuoroa, kun äänesi täyttää huoneen.
Kuvailet silmät suurina eläinten jäljet, hirviöpuut ja muut metsän ihmeet korkealla äänelläsi.
Hymyilen eteisessä.
Samalla kun noukin vaatteita lattialta huomaan siirtymisen kylmästä lämpimään saaneen silmäni kostumaan.
Pienestä on tehty pienen onnellisuus.
Avaan silmät.
Muistamisen tuska salpaa hengityksen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit