menneisyyden vanki

Joskus mua vaan pelottaa,
että kaikki oli tässä,
pian tunnottomuus mua kuljettaa,
hiljaa pimeässä.

Enkö tarpeeksi olekaan,
liian huono sittenkin,
ohitseni kulkee vaan,
ehkä näkymätön olenkin.

Monet haavat kerännyt,
monet arvet rikki repinyt,
katseet ilkeät kokenut,
monet huudot kamalat kuunnellut.

Ehkä ne olivat oikeassa,
ei tällaista rakastaa voi,
kuinka voi olla uutta luomassa,
kun huudot menneisyyden korvissa soi?