Hahmo

Kuljen käytävän halki,
on pimeää,
toivn, että odottaisit minua,
siellä minne ikinä kuljenkin.

Seinät ovat valkeat,
täynnä halkeamia,
koitan avata monia ovia,
mutta jokainen on lukossa.

Viimeinen ovi käytävän päässä,
tartun kahvaan,
ovi aukeaa naristen,
mutta huone on tyhjä.

Silmäni täyttyvät kyynelistä,
missä olet,
hiljainen kuiskaukseni kaikuu huoneessa,
olinko sittenkin liian myöhässä.

Käytävästä kuuluu askelia,
käännyn ovelle,
tulet vastaan hymyillen,
näytät samalta kuin ennenkin.

Asetat kätesi poskelleni,
pyyhit kyyneleeni,
lähdöstäsi on jo kauan,
en melkein tunnista kasvojasi.

Silität hiuksiani hetken,
tuoden lohtua,
pikku hiljaa hahmosi haalenee,
kunnes olet jälleen poissa..