Pieni tyttö,
niin kovin herkkä, hentoinen,
jäi muiden jalkoihin,
maahan tallattiin.
Kulki polkuja,
epävarmana, niin epätoivoisena,
miettien sanojen todellisuutta,
kipuun totutellen.
Haavojaan parannellen,
odotellen, että kohtaisi,
jonkun joka todistaisi,
kaiken valheeksi
niin kovin herkkä, hentoinen,
jäi muiden jalkoihin,
maahan tallattiin.
Kulki polkuja,
epävarmana, niin epätoivoisena,
miettien sanojen todellisuutta,
kipuun totutellen.
Haavojaan parannellen,
odotellen, että kohtaisi,
jonkun joka todistaisi,
kaiken valheeksi
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Toivottavasti elämä olisi mahdollisimman hyvä kaikille meille rikkonaisille.
Hienoa runoutta. :)