Yön pimeimmällä hetkellä,
kun luonto oli vaiti,
laiturilla istuimme,
vain me kaksi,
Mieli täynnä pelkoja,
pimeitä varjoja,
pelon rapinaa.
Olimme silti suojassa,
kaikelta pahalta,
meillä oli toisemme,
ja meillä oli Jumala.
Selite:
Koivuniemessä 13.8.2006
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on edelleenkin hieno runo ja taas toivotan hyvää syntymäpäivää!
Ihanaa turvallisuuden tunnetta on tässä runossasi.Kaunis ja seesteinen.
Iloista syntymäpäivää***
Vahva runo. Rauhoittava tunnelma kaikista peloista huolimatta.
Kaunis runo. Pidän. Lukijalle ei esitellä pelkojen luonnetta tai syytä eikä tarvitsekaan. Kristitylle lukijalle kysymysmerkiksi jää myös onko henkilöillä Jumala (konkreettisena suhteena, evankeliumin todellisuutena) vai pelkkänä uskomuksena. Runo itsessään ei avaa käsitteen "Jumala" sisältöä, mutta kuvaa kauniisti läheisyyden tuoman turvallisuuden: läheisyys toiseen ihmiseen ja luottamus Jumalaan. Hienoa tekstiä.
Ihanan turvaa tuova runo. Hyvää syntymäpäivää Sinulle!
pidin tästä olen itsekin käynyt kyseisessä paikassa.
Kaunis runo luottamuksesta, uskosta, rakkaudesta.
Herkkä ja kaunis runo rakkaudesta luottamuksesta joka kantaa uuteen päivään.***
Turvallisuuden tunnetta tässä runossasi.
Rauhallinen tunnelma vallitsee runossasi, huokuu lukijaan, kuin se yön pimein hetki suojassa kaikelta... Luottava ja aito, pidän tästä!
Turvallisuuden tunnetta ja lämmintä läsnäoloa runossasi.
Lohdullisen Hieno.