Matkalla tuntemattomaan

Runoilija mauno mato

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 28.9.2006
Viimeksi paikalla: 9.5.2020 9:08

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
5.2.1970

Kokoan täällä enää vain itseni ennenkuin kaikki ympärilläni hajoaa ja kohtaan pelkoni olemalla pahin painajaiseni. Errare humanum est, memento mori, Quid est veritas? SOMNIUM EST IMAGO MORTIS
 

Asutaan alla tuhannen auringon
jotka kirkkaudessaan
sokeaksi häikäisee

turmeltuneena sielut
huutavat kilpaa
kuoleman tuskissaan

mieleni Jumala
ei vieläkään ole valmistanut
minua kaikkeen

sillä edelleenkään
en ymmärrä tätä paikkaa
jossa elämä säälimättä raatelee
jättäen maahan
vaikeroiden makaamaan

vaikka sinun taivaasi
koskettaa läheltäni
se saa kyyneleet
tuntumaan ikuisilta

sillä silmissäni kaikki
aina herää uudestaan
elottomana
sekä niin
kuolonkankeana
tämän värittömän
harmauden lyödessä
viiltäen lävitseni

nyt kaadun
hiljaa tuuleen
kun maa
valittaen vaikeroi

me haluamme muutosta
mutta mikään
ei silti muutu

sillä tänäänkin
painajaiset ruumiillistuen
heräävät henkiin

tänäkin aamuna luulin olevani
matkalla paratiisiin
vaikka tietämättä
olinkin
matkalla
suoraan
helvettiin

Selite: 
Sellainen runoni pitkästä aikaa :))
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kyllä vielä tulee muutoksen aika.
 

Käyttäjän kaikki runot