Sortuvan kivisillä teillä

Runoilija mauno mato

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 28.9.2006
Viimeksi paikalla: 14.7.2020 16:19

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
5.2.1970

Kokoan täällä enää vain itseni ennenkuin kaikki ympärilläni hajoaa ja kohtaan pelkoni olemalla pahin painajaiseni. Errare humanum est, memento mori, Quid est veritas? SOMNIUM EST IMAGO MORTIS
 

Sortuvan kivisillä teillä
askelten alla
maa hiljainen
vyöryen murenee

harmaa sade
raskaasti
likaisena
päällemme pukeutuu

pilvet itkien
vuodattavat kyyneleensä
viimeistellen muistonsa
ikuisuuden
kestävään suruun

täällä totuus häviää elämästä
vetisen saviseen maahan
vieden meidät kaikki
säälimättä
mukanaan

tämä loputon harmaa värittömyys
lyö viiltäen lävitsemme
halkaisten viimeisetkin tunteemme

eikä täällä enää mikään vahingoita
eikä mikään satuta
niin paljon kuin tietämättömyys
tulevasta

sillä nyt eteemme aukeava väritön todellisuus
saa meidät unohtamaan itsemme
emmekä tiedä
mitä meistä onkaan tullut

kasvottomia ja niin kylmän tunteettomia

Selite: 
Pitkästä aikaa jotain tännekin, lisääkin on mahdollisesti tulossa. :))
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Toivottavasti runosi kaksi viimeistä riviä ei pidä paikkaansa.
 

Käyttäjän kaikki runot