Haltiatontun tarina

Runoilija Hoppendorffska

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 25.5.2006
Viimeksi paikalla: 2.8.2020 14:18

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
-

RAKKAUS POISTAA ESTEETKIN TIELTÄÄN! *Runosielu, tunteella tulkitsija*
 

Taloni on puun alla suurella.
Männyn juurella.
Pienet portaat alas viepi.
Sieltä johtaa ovi pieni.
Tupaan pieneen ja somaan.
Turvalliseen kotiin omaan.
Pieni pöytä ja penkki.
Sängyn vieressä senkki.
Tupakeittiö ja kammari.
Olohuoneessa telsku ja rammari.
Takassa valkea, tunnelmanluoja.
Kyllä kelpaa, mahtava suoja.
Ei kukaan arvaa, eikä löydä tätä.
Kun hiljaa hiivin, enkä jälkiä jätä.
Joskus vain itseäni näytän.
Ja mahtiani käytän.
Hyvänä haltiana voimiani käytän.
Ja aina joskus,
jonkun toiveen täytän.
Onnen lahjojani taiten annan.
Ja sitä mukanani varoen kannan.
Pyydät vain, niin sitä jaan.
Hippuja ja muruja
sinäkin saat.
Taikapataani kun keitän.
Siitä sinullekin osan heitän.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

~ Oikke melellä otan vastaan runon sanoman
kaunis ja lämmin, haltiatontun tarinasi kiitos ~

 

Käyttäjän kaikki runot