Ei ole pimeää
jota minä en tuntisi
Päivät ovat harhoja langenneen mielessä
ja minä tunnen
niiden varjot
jotka tahtovat auringon
Tämä maa on pimeä,
mustempi kuin sieluni
Askelissani kaikuvat
menneisyyden huudot,
ja tämä tie on pitkä,
vain kaipaus loputtomampi
Voit kävellä kanssani pimeään,
mutta lupaa
ettet puhu rakkaudesta,
se on kirveenisku kylkiluihini
Kestän sen,
kunhan et käteeni tartu
ja viereeni jää
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Särmää ja kuitenkin hyvin hioutunutta.
Hieno.
menneisyyttä ei pois saa, ei pois pyyhkiä voi.
kaikki on vain kestettävä. helpottaa kun ei ole yksin. jotenkin sain paljon irti tästä runosta kun tuli mieleen pari omaa ihmissuhdetta.
Koskettavaa, kipeää tunnetta.
Syntymäpäiväonnittelut sinulle tännekin, jos satut täällä käymään. :)
Vahvaa tunnekuvausta! Kirveenisku kylkiluihin kuvaa hyvin tunteen voimakkuutta. HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ SINULLE! :)
Hiljaisna kulkemaan
silmätkin sulkemaan
välillä opettaa,
elämämme meitä
Ymmärrystä vailla
metsurien lailla
en tohdi lopettaa,
vaan korvasi peitä
Puistoissa kuiskaillen
käy tuuli muiskaillen
suukkojansa salaa,
onnesta hihkaisten
Tunteissa herkillä
uusilla kerkillä
voi toivoa valaa,
tavoin puin pihkaisten